Kyllä kuulkaa tänään jouduin tukalimpaan tilanteeseen mihin sävyisä, asioista sen kummempaa numeroa tekemätön, ristiriitoja kaihtava ja hillitty tavallinen suomalainen mies voi joutua: palauttamaan kauppaan epäsopivan, mutta ihan ehjän tuotteen.
Tuossa muutama päivä sitten antauduin jonkinlaisen markkinahumun vietäväksi ja osti Lidlistä tuulihousut. Järkiperusteitakin minulla toki oli, aloitan nähkäätten työt liikunnanopettajana elokuussa. Ajattelin, että kenties identifioitumistani uuteen ammattiin helpottaa jos uudistan myös ulkoista habitustani pehmoisesta iskästä timmiksi urheilun ammattilaiseksi. Istuvista tuulihousuista on hyvä aloittaa.
Yhtä kaikki, en osannut kaupassa ajatella, että halpakaupan L-kokoa olevat monipuolisiksi kehutut ja kuvan mallin päälle kieltämättä hienosti istuvat tuulihousut, olisivat huono ostos XL-kokoiselle varrelleni. Jälkikäteen ajateltuna jo halvahko 6,99€ hinta viittaa huonohkoon laatuun ja ihmisvartalolle epäsopivaan leikkaukseen. Housut pussittivat edestä, kiristivät vyötäröltä ja haaroista, olivat lahkeista pikkuisen liian leveät, mutta lyhyet. Päädyin palauttamaan tuotteen.
Jos tuote on rikki, se on helppo palauttaa. Olenhan maksanut ehjästä tuotteesta. Ehjän, mutta epäsopivan ostoksen kanssa tilanne on toinen. Vaikka kauppa rehdisti ilmoittaa palautuksen olevan ihan täysin ok ja normaalia. Silti. Kyseessähän on erimielisyys, lähes konflikti. Minähän käytännössä menen haastamaan riitaa ja haukkumaan heidän valikoimiaan. Ties vaikka ymmärtävät väärin ja luulevat minun toivottavan heidät pois maasta, takaisin sinne mistä tulivat! Pelkäävät, että etsin heidän kotiosoitteensa ja jatkan räyhäämistä yökaudet. Kauhean kiusallisia moiset väärinkäsitykset.
Matka kauppaan oli jännittävä. Tarkistin vielä kotona, että kuitti on varmasti lompakossa ja kaiken varuiksi kaivoin kuitin esiin hyvissä ajoin jo muutaman kilometrin ennen kaupan pihaan saapumistani. Otin vielä autossa kuvan kuitista katoamisen (esim. yllättävän tuulenpuuskan) varalta. Pelkäsin myös, että hermostuksissani hienomotoriikkani pettää ja saatan livauttaa kuitin tyhjien vissypullojen kanssa palautusautomaattiin. Sieltähän sitä ei saa kuin itse henkilökunta ja sen jälkeen reklamaatio on vielä astettakin kiusallisempi. Pakkasin housut takaisin pakettiin niin hyvin kuin vain taisin ja marssin kauppaan puristaen hikistä kuittia toisessa kädessä ja liukkaaksi hionnut muovipakkaus kainalossa.
Mietin kuumeisesti minkälaisen lähestymistavan ottaisin reklamaatiotilanteeseen. Olisinko piin kova liikemies, jolla on tiukka neuvotteluasenne ja auktoriteetti muihin ihmisiin? Sellainen, jota voitaisiin kuvailla romaanissa vaikkapa "Hän astui sisään ja silmäili huonetta. Taustamelu hiljeni. Miehen olemuksesta näki, että hän oli tottunut käskemään. Ja siihen, että muut tottelevat".
Tuossa muutama päivä sitten antauduin jonkinlaisen markkinahumun vietäväksi ja osti Lidlistä tuulihousut. Järkiperusteitakin minulla toki oli, aloitan nähkäätten työt liikunnanopettajana elokuussa. Ajattelin, että kenties identifioitumistani uuteen ammattiin helpottaa jos uudistan myös ulkoista habitustani pehmoisesta iskästä timmiksi urheilun ammattilaiseksi. Istuvista tuulihousuista on hyvä aloittaa.
Yhtä kaikki, en osannut kaupassa ajatella, että halpakaupan L-kokoa olevat monipuolisiksi kehutut ja kuvan mallin päälle kieltämättä hienosti istuvat tuulihousut, olisivat huono ostos XL-kokoiselle varrelleni. Jälkikäteen ajateltuna jo halvahko 6,99€ hinta viittaa huonohkoon laatuun ja ihmisvartalolle epäsopivaan leikkaukseen. Housut pussittivat edestä, kiristivät vyötäröltä ja haaroista, olivat lahkeista pikkuisen liian leveät, mutta lyhyet. Päädyin palauttamaan tuotteen.
Jos tuote on rikki, se on helppo palauttaa. Olenhan maksanut ehjästä tuotteesta. Ehjän, mutta epäsopivan ostoksen kanssa tilanne on toinen. Vaikka kauppa rehdisti ilmoittaa palautuksen olevan ihan täysin ok ja normaalia. Silti. Kyseessähän on erimielisyys, lähes konflikti. Minähän käytännössä menen haastamaan riitaa ja haukkumaan heidän valikoimiaan. Ties vaikka ymmärtävät väärin ja luulevat minun toivottavan heidät pois maasta, takaisin sinne mistä tulivat! Pelkäävät, että etsin heidän kotiosoitteensa ja jatkan räyhäämistä yökaudet. Kauhean kiusallisia moiset väärinkäsitykset.
Matka kauppaan oli jännittävä. Tarkistin vielä kotona, että kuitti on varmasti lompakossa ja kaiken varuiksi kaivoin kuitin esiin hyvissä ajoin jo muutaman kilometrin ennen kaupan pihaan saapumistani. Otin vielä autossa kuvan kuitista katoamisen (esim. yllättävän tuulenpuuskan) varalta. Pelkäsin myös, että hermostuksissani hienomotoriikkani pettää ja saatan livauttaa kuitin tyhjien vissypullojen kanssa palautusautomaattiin. Sieltähän sitä ei saa kuin itse henkilökunta ja sen jälkeen reklamaatio on vielä astettakin kiusallisempi. Pakkasin housut takaisin pakettiin niin hyvin kuin vain taisin ja marssin kauppaan puristaen hikistä kuittia toisessa kädessä ja liukkaaksi hionnut muovipakkaus kainalossa.
Mietin kuumeisesti minkälaisen lähestymistavan ottaisin reklamaatiotilanteeseen. Olisinko piin kova liikemies, jolla on tiukka neuvotteluasenne ja auktoriteetti muihin ihmisiin? Sellainen, jota voitaisiin kuvailla romaanissa vaikkapa "Hän astui sisään ja silmäili huonetta. Taustamelu hiljeni. Miehen olemuksesta näki, että hän oli tottunut käskemään. Ja siihen, että muut tottelevat".
Voisin myös olla huoleton maailmanmies, joka ei pane rahalle arvoa, vaan puolustaa periaatteitaan. Hän voisi esimerkiksi sanoa olevansa lähdössä juuri Australiaan surffaamaan ja haluaisi palauttaa sinällään hyvät ja toimivat tuulihousut, koska ne eivät mahdu matkalaukkuun ja roskikseen hän ei niitä periaatteen takia halua heittää (miksi ihmeessä hän osti tuulihousut jos vuorenvarmasti tiesi lähtevänsä ylihuomenna surffaamaan!?).
Hämmästyneen myötäeläjän rooli puolestaan näyttäytyisi siten, että kassalla olisin hämilläni ja yhtälailla aidosti pahoillani tällaisesta tilanteesta. "Hehheh, vaimo nämä osti, mutta olin itse ostanut samaan aikaan eri paikasta, hehheh, toiset piti palauttaa, nämä nyt sitten, hehheh. Tiedä sitten miten näin kävi, hehheh. Olen pahoillani".
Miettiessäni vielä strategiaa, huomasin kassaneidin hymyilevän ja tervehtivän. Häkellyin, yskähdin ja tervehtimättä vastasin tarpeettoman kovalla äänellä "HALUAN PALAUTTAA NÄMÄ!". Kassaneiti hymyili ja sanoi huikkaavansa esimiehen tekemään reklamaation, hän painoi nappia, jolloin koko kaupassa raikui "ESIMIESTÄ KAIVATAAN KASSALLA". Hätkähdin ja sanoin "No sehän oli huomaamaton huikkaus". Kassaneiti hymyili kauniisti ja oli hiljaa. Sen jälkeen odotimme molemmat esimiestä saapuvaksi kassalle. Oli aivan hiljaista. Jonoa alkoi kertyä ja vanhukset rykiä ja yskiä närkästyksen merkiksi. Tunsin katseiden porautuvan selkääni ja ostokseeni, saatoin kuulla ihmisten ajatukset ja pään sisäisen vihapuheen
Miettiessäni vielä strategiaa, huomasin kassaneidin hymyilevän ja tervehtivän. Häkellyin, yskähdin ja tervehtimättä vastasin tarpeettoman kovalla äänellä "HALUAN PALAUTTAA NÄMÄ!". Kassaneiti hymyili ja sanoi huikkaavansa esimiehen tekemään reklamaation, hän painoi nappia, jolloin koko kaupassa raikui "ESIMIESTÄ KAIVATAAN KASSALLA". Hätkähdin ja sanoin "No sehän oli huomaamaton huikkaus". Kassaneiti hymyili kauniisti ja oli hiljaa. Sen jälkeen odotimme molemmat esimiestä saapuvaksi kassalle. Oli aivan hiljaista. Jonoa alkoi kertyä ja vanhukset rykiä ja yskiä närkästyksen merkiksi. Tunsin katseiden porautuvan selkääni ja ostokseeni, saatoin kuulla ihmisten ajatukset ja pään sisäisen vihapuheen
"Jaaha, siinä on reppana tehnyt tyhmän ostoksen. Nyt pitää sitten palauttaa. Olisiko pitänyt vähän miettiä ennen kuin ostaa."
"Oliko pakko kiilata siihen eteen?!"
" Onpas siinä tyhmä ihminen, idiootti! Ostaa nyt tuulihousut Lidlistä. Maalainen! Juntti!"
" Jo on röyhkeä nuorimies! Ei edes laittanut tuota asiakkaiden ostoksia erottavaa kapulaa. Minäpä vähän opetan sitä" *TÖNKS* (laittaa kapulan liukuhihnalle ja tekee suivaantuneille vanhuksille tyypillistä huulillamuikistelua)
Seisoin tulipunaisena suu mutrulla ja odotin esimiestä. Kassaneiti istui tyynenä ja odotti. Emme jutelleet, tuijotimme ohi toisistamme. Tilanne oli kuin Kaurismäen elokuvista, vain tupakansavu puuttui. Kassaneiti huomasi jonon kertymisen ja painoi toista nappia "KASSOILLA TARVITAAN HENKILÖKUNTAA". Minusta tuntui, että kuulutuksen ääni alkoi olla jo anova ja, että se näennäisestä kohteliaisudestaan huolimatta se tarkoitti oikeasti "Tulkaa nyt herranjumala joku auttamaan! Täällä on tilanne päällä!! Esimies, varastomies, jokumies, äkkiä! Täällä on kohta mellakka!"
Lopuksi esimies saapui ja näppäili kaksi kertaa kassakonetta, käänsi kerran avainta ja sanoi "jeps, se on siinä." Se oli siinä. Minun ei tarvinnut selittää mitään, ei perustella, riitti että allekirjoitin palautuskuitin. Tuntui kuin koko asiakaskunta olisi huokaissut tilanteen rauhanomaisesta purkautumisesta. Minuakin hymyilytti, olin maksanut housuista muutama päivä aikaisemmin pankkikortilla tasan 6,99€, mutta nyt sain takaisin käteisenä 7€. Poistuin voittajana.
Nyt on kevyt mieli ja kesäpäivä kauneimmillaan. Harmi ettei minulla ole housuja.
P.S. Liikunnanopettajan vakiovarustukseen kuuluvan pillin hankin jo taannoin kevällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki, kirjoita kommentti.