torstai 28. heinäkuuta 2016

Six-pack - Tie onneen

Johdanto

Panin tänään merkille kuinka timmit ja selvästi piirtyvät vatsalihakset kuusivuotiaalla tyttärelläni on. Äidiltään perinyt. Onneksi.
Yhtä kaikki, aloin miettimään mitä ja miten hän syö, ja miten liikkuu päivän aikana? Kenties löytäisin sitä kautta reseptin omien painonhallintaongelmieni selätykseen ja apuja kadonneen six-packin, ja miksei muidenkin lihasryhmien visuaaliseen löytämiseen. Päivän ajan seurasin tytärtäni kuin varjo, ja kirjasin ylös syömiset ja liikunnan.

Syöminen

Aamupala: Tämän aterian koostumusta en saanut tarkasti selville, koska olin itse vielä nukkumassa, kun tutkimuskohteeni jo nousi uuteen päivään. Uskoakseni hän kuitenkin nautti aamupalan useassa erässä. Ensimmäisen kattauksen jäljiltä keittiön pöydän äärestä löytyi kolmesti haukattu persikka, puolikkaan banaanin kuoret ja puoliksi täynnä oleva vesilasi (hän on optimisti, ehdottomasti optimisti), jonka pohjalla oli runsaasti leivänmuruja ja purkka.
Toisen kattauksen tyttö nautti ulkona marjapuskien äärellä. Annokseen kuului punaviinimarjaterttu, kourallinen mustaviinimarjoja ja kaksi poissyljettyä karviaisenmarjaa.
Kolmas kattaus sisälsi karkkia, koska hän oli väittämänsä mukaan syönyt erittäin tulevan aamupalan. Yövuoron jälkeisessä sekavassa horroksen omaisessa tilassa en hoksannut epäillä saati kiistää väitettä.

Välipala: Kourallinen marjoja ja yksi haukkaus (ja sylkäisy) raa'asta omenasta.

Välivälipala: Lasi vettä ja muutamia karkkeja. Perusteena edelleen tukeva aamupala.

Lounas: Ateria sisälsi pääasiassa vastaanhangoittelua ja vilpittömän oloista pöyristyneisyyttä siitä, että yhden paistetun kananmunan lisäksi hänen vaadittiin maistavan myös vihersalaattia ja perunaa. Ikään kuin jälkiruoaksi hän pyysi toisen annoksen kolmella kananmunalla ja jätti kaiken syömättä. Löydettiin hetken kuluttua marjapuskien luota suu täynnä marjoja.

Välipala: Marjoja ja kerhorepusta löytynyt vanha tikkari.

Päivällinen: Spagettia, jauhelihakastiketta, tuorekurkkua, leipää ja vettä. Kohteliaiden kiitosten ja kehujen säestämänä tiskipöydälle palautetulta lautaselta löytyi spagettia, jauhelihakastiketta, tuorekurkkua ja leipää. Vesilasi oli enää puoliksi täynnä.

Välipala: Marjoja ja muutama varsi takapihalta löytynyttä ruohosipulia.

Välivälipala: Karkkia, koska oli kauhea nälkä. Karkki evättiin ja tilalle tarjottiin juotavaa sekä ohje odottaa iltapalalle. Kiukkuisena kohde ryntäsi marjapuskille ja söi muutaman kourallisen.

Iltapala: Esteettisesti lautaselle murskattu banaani, karjalanpiirakan keskiosa ja juomaksi maitoa. Todennäköisesti myös jonkin verran viinimarjoja. Ei kuulemma ollut nälkä.

Liikunta

Päivän liikuntasuorituksia ei niiden limittäisten ja osittain yhtäaikaisten suoritusten vuoksi ole mahdollista asetella kronologiseen järjestykseen, mutta päivän kulku oli suunnilleen seuraava:

- Aamu alkoi noin puolen tunnin mittaisella rentoutuksella sohvalla tv:n äärellä. Ilmeisesti harjoituksen tarkoituksena oli purkaa olemassa olevat lihasjännitykset ja valmistella kehoa tulevaan liikkeeseen.

- Ilmeisen rakas harrastus lego-jooga tuntui haukkaavan leijonaosan päivän ajasta. Lego-jooga -harjoitukset koostuvat todella vaikeista ja monipuolisista koko vartaloa rasittavista kyykkyvariaatioista, joissa lonkkien ja alaraajojen nivelet viedään suorituskykynsä äärirajoille. Raskaiden staattisten venytysten aikana käsillä suoritetaan hienomotorisia toimintoja, joiden merkityksiä täydennetään samanaikaisesti puhutulla metakognitiivisella ajattelulla "Tää tulis täältä ja tää tarvis tollasen palan...". Harjoitukset ilmeisesti aktivoivat aineenvaihduntaa, sillä havainnoinnin aikana joogaryhmäläiset poistuivat vuorotellen saniteettitiloihin kiemurtelevan tanssin saattelemana. Metakognitiivinen ajattelu ja puhe ei katkennut tänä aikana "Tää menis...*hngg*.. tää tulis kohta takasi"

- Tutkittava kohde vietti pitkiä aikoja olohuoneen matolla ja sohvalla seisten niskallaan ja tehden erilaisia, kieltämättä repivän oloisia harjoitusliikkeitä. Väärinpäin olemisen yhteenlaskettu aika oli n 1h 45 min.

- Harjoitukset eivät suinkaan olleet pelkkää sisäliikuntaa, vaan iso osa liikkeestä tapahtui ulkona helteisessä säässä. Suosittuja ulkoharjoituksia olivat mm. Trampoliinilla pomppiminen (3h 16min), keppihevosilla juokseminen (1h 3min), marjastaminen (1h 58min), päämäärätön haahuilu ja samanaikainen laulaminen (3h tasan), uiminen (1h) ja yleinen ilkamointi. Ehdottomasti eniten aikaa vei ulko- ja sisäliikuntaharjoitusten rajapintana toimivan ulko-oven avaaminen ja sulkeminen (4h).

Analyysi ja yhteenveto

Näyttäisi siltä, että tyttäreni ruokavalio ja liikuntatottumukset muistuttavat hämmentävän paljon muinaisaikojen keräilijäkansojen elintapoja. Ruokavalio koostuu pääasiassa marjoista, hedelmistä ja muista eteen tulleista kasvikunnan tuotteista. Luonnollinen ateriarytmi ei puolla lainkaan yhden tai kahden suuren aterian syömistä päivässä, vaan laiduntajilta tuttua jatkuvaa pientä evästämistä. Keräilijäkansoijen tapaan, myös tutkimuskohteeni löysi silloin tällöin erikoisuuksia, kuten kerhorepusta löytynyneen vanhan tikkarin, tai isosiskon laatikkoon unohtuneet joulusuklaat. Proteiininlähteinä toimivat esimerkiksi kananmunat (kai niitäkin keräilijöiden eteen osui silloin tällöin) ja palkokasvit sekä esi-isien (vanhempien) tyrkyttämät jauheliharuoat.

Myös liikunnan osuus muistutti nomadikansojen elintapoja. Suoritukset olivat toisaalta äärimmäisen rankkoja ja silti pitkäkestoisia. Koskaan niitä ei kuitenkaan tehty itse suorituksen takia tai siitä seuraavan kunnon kohoamisen, endorfiinihumalan tai ulkonäön takia, vaan siksi, että ne olivat osa päivän kulkua ja niitä oli mukava tehdä.

Liikuntaharjotukset ja ruokavalio kytkeytyivät toisiinsa saumattomasti ja muodostivat herkän psykofyysissosiaalisen kokonaisuuden, jossa hyvä elämä näyttää muodostuvan näiden kahden tukijalan lisäksi henkisen hyvinvoinnin (esim. lego-jooga -harjoitukset ja päämäärätön haahuilu laulaen) varaan.

Etukäteen hypoteesinani oli, että tiukat vatsalihakset ja hyvä kunto ovat suoraa seurausta syömisestä ja kovasta urheilusta, ja toisaalta merkki hyvästä elämästä. Seurausta elintavista kyllä, mutta että merkki hyvästä elämästä? Enpä tiedä. Seuraavana päivänä yritin toistaa tarkasti miten tutkimuskohteeni oli syönyt ja liikkunut, mutten kyennyt suoriutumaan kummastakaan. En taipunut lego-jooga -asentoihin, en jaksanut trampoliinissa, enkä kehdannut vaellella ulkona ja laulaa itsekseni. En myöskään pystynyt syömään tarpeeksi marjoja. Lopuksi lohduttauduin toteamalla, että aikuinen mies tavoittelemassa kuusivuotiaan tytön ruumiinrakennetta olisi joka tapauksessa kiero ja sairas ajatus.

Sen sijaan totesin, että laadukkaan elämän salaisuus on tasapainoinen kokonaisuus hyvää ruokaa, liikuntaa ja mielekkyyttä. Olkaa siis tyytyväisiä itseenne ja leikkikää legoilla koska se on kivaa, ei siksi että se parantaa motoriikkaa. Hyppikää trampalla, koska se on hauskaa, ei siksi että se tekee hyvää luustolle. Syökää marjoja puskista, ei siksi että se parantaa vastustuskykyä, vaan koska ne maistuvat hyvälle.

Ps. Kireähattuisille tai -hiuslaitteisille lukijoille tiedoksi tutkimukseni etiikasta. Yhtään lasta, lapsen henkistä tai fyysistä kasvua, tai ravinnonsaantia ei vahingoitettu tätä tutkimusta tehtäessä. Tutkimuskohteena olevalla lapsella oli koko ajan saatavilla pyyteetöntä rakkautta, lämpöä sekä raikasta vettä ja puhtaat (tosin eripariset) sukat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti